Tuntuuko sinusta, että ainahan Turussa on vietetty Keskiaikaisia markkinoita? Aika totta, sillä tänä vuonna tulee neljännesvuosisata täyteen. Ensimmäiset Keskiaikaiset markkinat järjestettiin kesällä 1996, ja paljon on matkan varrella tapahtunut. Mutta mitä? Se selviää, kun etenemme tästä hetkestä vuoden kerrallaan kohti alkua.
2020
Ei varmaan ole vaikea arvata, mikä ilmiö vaikutti kaikista eniten Keskiaikaisiin markkinoihin vuonna 2020? Aivan oikein: koronapandemiapa hyvinkin! Se sai aikaan suurimman muutoksen Keskiaikaisissa markkinoissa ikinä, kun markkinat järjestettiin kokonaan verkkotapahtumana. Harmi siis, että emme päässeet näkemään toisiamme nokikkain, mutta hyvä puoli on se, että ohjelma on edelleen verkossa katsottavissa.
Yllä on linkki Anna-Maria Toivosen kertoman Kaislatakki-tarinan ensimmäiseen osaan, ja kaiken ohjelman löydät kootusti täältä: http://keskiaikaisetmarkkinatverkossa.fi/paalava. Mikäpä olisikaan mukavampaa katseltavaa ja kuunneltavaa kesän 2021 markkinoita odotellessa.
2019
Vuoden 2019 Keskiaikaiset markkinat teki yhteistyötä Vammaisuuden vaiettu historia -hankkeen kanssa. Niinpä markkinanäytelmässä kerrottiin vammaisten elämästä keskiajalla ja mukana oli kaksi näkövammaista harrastajanäyttelijää, Linn Gröndahl ja Lea Vihonen, näkövammaisen roolissa.
No millaista sitten oli olla vammainen keskiajalla? Pärjääminen riippui usein vamman laadusta. Esimerkiksi näkövammainen saattoi hyvin hoitaa omat lapsensa ja pystyi osallistumaan yhteisön hyväksi tehtävään työhön. Keskiaikaisessa kotitaloudessakin oli parhaimmillaan kymmeniä ihmisiä tekemässä töitä, mikä antoi tilaa ihmisille, joita nykypäivänä kutsuttaisiin osatyökykyisiksi.
Voit lukea aiheesta tarkemmin kuvaan linkatusta Ylen artikkelista ja kuunnella Linnin ja Lean ajatuksia Keskiaikaisten markkinoiden videolta.
2018
Vuoden 2018 Keskiaikaisilla markkinoilla puhuttiin mahdollisuuksien historiasta eli oikeastaan siitä, kuinka todellinen on Keskiaikaisten markkinoiden esittämä kuva keskiajan Turusta. Teema nousi esiin myös Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies -keskuksen yleisöluennoilla uskosta ja arjesta.
Otetaanpa esimerkiksi Turun keskiaikainen teatterielämä, josta ei ole juurikaan säilynyt lähteitä. Tunnemme kuitenkin muualta Euroopasta kirkollisina juhlina esitettyjä mysteeri- ja miraakkelinäytelmiä sekä kierteleviä näyttelijäseurueita. Miksipä ei siis Turussakin? Aiheesta luennoinut FT Tom Linkinen kuitenkin painotti, että vähäisten lähteiden ja eurooppalaisten vertailukohtien perusteella tehtävät päätelmät on perusteltava hyvin, vaikka useimmiten tutkija ei pystyisi sanomaan muuta, kuin että jokin asia ”on voinut olla mahdollista”.
Mitä muuta uskosta, arjesta ja juhlista keskiajan Turussa voidaan tietää tai mikä olisi voinut olla mahdollista? Siitä voit lukea tarkemmin kuvaan linkatusta Johanna Pörhölän Agricolan Tietosanomiin kirjoittamasta luentokoosteesta ja kuunnella Keskiajan Turku -YouTube-kanavalla julkaistulta videolta.
2017
Vuoden 2017 Keskiaikaisilla markkinoilla juhlittiin täysiä vuosisatoja niin, että heikompaa jo huimasi – nimittäin 500-vuotiasta reformaatiota ja 100-vuotiasta Suomea. Näytelmässä edettiin lähimmäksi nykyaikaa ikinä eli reformaation käynnistäneeseen vuoteen 1517, josta teemoiksi nostettiin kirkonmiesten moraalittomuus ja anekauppa.
Markkinoiden asiaohjelmassa Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies -keskuksen yleisöluennoilla käsiteltiin sitä, kuinka reformaation muutokset näkyivät tavallisen ihmisen elämässä, Turun Lausuntakerho esitti Mikael Agricolan runoja ja FT Eva Ahl-Waris kertoi siitä, mitä tapahtui Suomen keskiaikaisille luostareille reformaation jälkeen. Ja toki myös ystävämme Turun tuomiokirkko järjesti reformaation merkkivuoden ohjelmaa samaan aikaan osana Keskiajan Turku -kokonaisuutta.
100-vuotiasta Suomea puolestaan juhlistettiin Glossa ry:n seminaarissa, jossa keskusteltiin viimeisten sadan vuoden aikana muuttuneista tulkinnoista Suomen ja Ruotsin keskiaikaisesta erillisyydestä ja yhtenäisyydestä. Esitelmät koskettivat niin akateemista keskustelua kuin populaarikulttuurin esityksiä Suomen ja Itämeren keskiajasta.
2016
Vuoden 2016 Keskiaikaisilla markkinoilla juhlittiin tapahtuman 20-vuotista taivalta. Värikkäistä vaiheista – ja ehkä myös vauhdista ja vaarallisista tilanteista – markkinavieraat saivat kuulla Vanhan Raatihuoneen salissa pidetyssä 20 vuotta keskiaikaa! -paneelikeskustelussa, jossa markkinoita muistelivat tapahtuman ensimmäinen tuottaja Liisa Seppänen, musiikkiohjelmistoa rakentanut Anna-Maria Toivonen ja markkinoita kasvuvuosina 00-luvulla tuottanut Irina Niemimäki. Puhetta johti markkinoilla monessa tehtävässä toiminut Reima Välimäki.
Tapahtuman visuaalisen ilmeen kehitystä pääsi seuraamaan Porthaninpuiston Työnäytösalueelle rakennetussa näyttelyssä, jossa olivat esillä tapahtuman julisteet kaikkien 20 vuoden ajalta.
Markkinaväen juhlamieli lähti nousukiitoon vielä lauantai-iltana, kun poikkeuksellisesti kahdella lavalla järjestetty TeiniFolk keräsi vuosien varrella tapahtumassa mukana olleita yhteiseen ilonpitoon – ja tarvitseeko edes mainita: kahdelle lavalle mahtui tuplamäärä esiintyjiä.
2015
Vuoden 2015 Keskiaikaisilta markkinoilta päällimmäiseksi muistoksi on jäänyt varsin tiivis tunnelma. Tällöin tehtiinkin kävijäennätys, kun tapahtumassa vieraili neljän päivän aikana noin 180 000 henkeä. Edes parin ensimmäisen tapahtumapäivän viileä, epävakaa ja hieman sateinen sää ei pelottanut markkinavieraita, ja niinpä vuoden 2015 historiallisen valtava kävijämäärä oli noin 60 000 henkeä enemmän kuin edellisvuotinen ennätys.
Mutta miten on mahdollista tietää, kuinka monta kävijää on tapahtumassa, johon ei myydä lippuja vaan kaikilla on vapaa pääsy? Ei sitä ihan yhden kävijän tarkkuudella voikaan tietää, mutta aika hyvä tulos kyllä saadaan Keskiaikaisilla markkinoilla käytetyllä laskentatavalla. Markkina-alueelle sisälle tulevia ihmisiä lasketaan jokaisella sisäänkäynnillä päivän tiettyinä hetkinä tietyn aikaa, jolloin kerto- ja yhteenlaskua käyttämällä saadaan kävijämäärä selville.
Aika hurjalta muuten näyttää kuvan väentiheys näin toisena epidemiakeväänä katsottuna. Ihan noin tiivistunnelmaisiin markkinoihin emme vielä kesällä 2021 tähtää vaan järjestämme poikkeuksellisesti ohjelmaa rajoitetulle yleisömäärälle niin, että tänä vuonna pystymme sanomaan ihan yhden kävijän tarkkuudella, kuinka monta henkeä Keskiaikaisten markkinoiden ohjelmaa on seuraamassa Vanhan Suurtorin alueella. Keskiaikaisten markkinoiden verkko-ohjelmassa on sitä vastoin tilaa vielä entistä suuremmallekin yleisöennätykselle.
2014
Vuoden 2014 Keskiaikaisilla markkinoilla järjestettiin ensimmäisen kerran huikea Soitinmuotinäytös! Markkinoilla esiintyneet soittoniekat Räikkä-, Muskotti-, Krabat– ja Comissatores Aboenses -yhtyeistä esittelivät Vanhan Raatihuoneen salissa mitä erilaisimpia keskiaikaisia soittimia ääninäytteiden saattelemina runsaslukuiselle yleisölle.
Soitinmuotinäytöksestä jatkettiinkin sujuvasti Anna-Helena Tapolan tunnelmalliseen luuttukonserttiin. Keskiaikaiset markkinat laajenivat myös Brinkkalan taloon, jonka Maistraatin istuntosalissa Soitinmuotinäytöksessä esitellyt instrumentit pääsivät tositoimiin, kun Turun keskiaikaseura Unikankareen tanssijat laittoivat jalalla koreasti vanhan musiikin yhtye Muskotin säestäminä.
Oheisessa kuvassa on Räikkä-yhtye Vanhalla Suurtorilla ehkäpä juuri Soitinmuotinäytökseen menossa. Tunnistatko muuten kuvassa näkyvät soittimet? Okei, tamburiini on aika helppo, vaikka sen käyttö pillerihattuna onkin omaperäisempi ratkaisu. Vyötärölle kiinnitetty vempain on harvemmin vastaan tuleva tuttavuus kampiliira. Ai miltäkö se kuulostaa? No sanotaanko, että saundi on riittoisa eikä kaipaa vahvistamista.
2013
Vuoden 2013 Keskiaikaisilla markkinoilla talkoolaisena ollut Mika Hanski muistaa erikoislaatuisen hetken: ”Puhdepihan lapsia paimentaessani kohtasin yksisarvisen! Tavallista yksisarvista harvinaisemmaksi tämän yksilön teki se, että se oli ”maailman kaunein yksisarvinen”.”
Ja toden totta: markkinanäytelmän yhteen pääosaan oli kuin olikin kiinnitetty yksisarvinen, jota leikariseurue esitteli markkinaväelle maailman kauneimpana yksisarvisena. Hupi tosin loppui lyhyeen, kun Räävelin Maria tunnisti Mansikki-vasikkansa, joka oli tuotu markkinoille myyntiin.
No, vasikka tai yksisarvinen, näytelmän työryhmä ainakin valmistautui huolellisesti kuuntelemalla FT Tom Linkisen esitelmän keskiaikaisesta mielikuvituksesta. Tom muun muassa kertoi British Librarysta löytyneestä keskiaikaisesta keittokirjasta, jossa on paistetun yksisarvisen ohje. ”Ota yksisarvinen, marinoi se neilikassa ja valkosipulissa ja grillaa se”, keittokirja neuvoo. Mutta hetkinen, tämän käsikirjoituksen löytymisestähän on tiedotettu 1.4.2012!
Päätämme tarinan yksisarvisesta leikari Fulradin sanoihin: ””Mundus vult depici ergo depiciatur.” Se tarkoittaa: ”Maailma tahtoo tulla petetyksi, siis se petetään.” Hahaa!”
PS. Se käsikirjoitus on täällä: https://britishlibrary.typepad.co.uk/…/unicorn-cookbook-fou…
2012
Vuoden 2012 Keskiaikaisten markkinoiden erikoisuus oli Katedralskolanin sisäpihalle toteutettu Varustepiha, jolla esiintyvä Rohan Tallit johdatti katsojat hevosturnajaisohjelmassaan jännittävälle matkalle muinaiseen Persiaan. Urheat ritarit taistelivat taitavasti hevosten selästä miekoin ja peitsin, ja nämä huippusuositut turnajaiset valtasivat Varustepihan tantereen joka ilta.
Pihalla esiintyi myös WarusSeppäin kilta, jonka näytöksessä yleisö pääsi tutustumaan muun muassa miekan, tikarin ja sirpin käyttöön taisteluaseina. Jos joku odotti hurjaa huitomista Hollywood-hengessä, hän ehkä yllättyi siitä, miten vähäisin mutta harkituin liikkein iskun saattoi väistää tai torjua ja vangita hyökkääjän otteeseensa.
Hevosturnajaisten lisäksi Rohan Tallien ratsastajat esittelivät taitojaan myös peitsiturnajaisissa ja siirsivät oppia miekan ja peitsen käytöstä pikkuritareille, jotka vasta aloittelivat turnajaisuraansa shetlanninponin selässä. Varustepihalla kävijät saivat testata omia ritarintaitojaan lisäksi jousiammunnassa ja katapulttiradalla.
Lisäksi Varustepiha kokosi yhteen miekkoja, haarniskoita ja muita taisteluvälineitä tarjoavia myyjiä. Ainahan heitä on markkinatorilla mukana, mutta Varustepihalta saattoi shoppailla taisteluvarusteensa yhden pysähdyksen taktiikalla.
2011
Vuoden 2011 Keskiaikaisilta markkinoilta tulevat mieleen tuli ja vesi. Markkinoilla käynyt Kati Hatakka koki molemmat: ”Vuonna 2011 olin markkinoilla vieraana ja sattui kamala sade. Kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi ja teeman mukaan näytelmässä Turku paloi, ja näyttelijät juoksivat litimärkinä kaatosateessa huutamassa ”Turku palaa, hakekaa nyt herran tähden vettä!” Ja lauloivat laulua ”tuli on irti ja se täytyy sammuttaa” tms. Siinä nauratti yhtä jos toistakin.” Ja kuten kuvasta näkyy, tulielementti oli mukana myös Rohan Tallien hevosturnajaisissa.
Luonnonvoimat järjestivät odottamatonta tilannekomiikkaa markkinanäytelmään, mutta yllätyksen koki myös se markkinaväki, joka piti sunnuntaina iltapäivällä sadetta Vanhan Suurtorin alalaidassa. Pitkällinen rankkasade nimittäin täytti hulevesiviemärit siinä määrin, että hulevesikaivosta nousi vesipatsas 40 senttimetrin korkeuteen, ja ylimpänä keikkui kaivon metallinen kansi. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.
Tänä villinä tulen ja veden vuonna tasan kymmenen vuotta sitten myös Keskiaikaisten markkinoiden nykyinen järjestäjä Turun Suurtorin keskiaika ry aloitti toimintansa ja otti markkinoiden ohjat käsiinsä. Todistetusti luonnonvoimat tai pandemia eivät ihan heti horjuta toisen vuosikymmenensä aloittanutta Keskiaikaisten markkinoiden järjestäjää, mutta olkoot silti tulevat markkinat poutapäivien ja terveyden täyteisiä.
2010
Vuoden 2010 Keskiaikaiset markkinat hemmottelivat tiedonjanoista kävijää, sillä tällöin oli mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle kaupunkiarkeologisille kaivauksille, jotka Turun museokeskus oli aloittanut helmikuussa Gylichin pylväikön ja puistoravintola Pinellan maanalaisen laajennusosan kohdalla ja jotka olivat edelleen käynnissä Keskiaikaisten markkinoiden aikaan.
Tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin välinen alue on nykyisin pääosin puistoa, mutta ennen vuoden 1827 suurpaloa alue oli tiheään rakennettu. Kaivauksissa paljastuikin 1600-luvulla rakennetun ja 1700-luvulla käytöstä pois jääneen suuren kivirakennuksen jäännös, johon liittyi kellari. 1600-luvun rakentaminen oli tuhonnut pahoin 1500-luvun kerroksia, mutta 1400-luvun ja 1300-luvun kerrokset olivat säilyneet kellarin ulkopuolella olevalla alueella.
Näidenkin kaivausten tulokset tukevat käsitystä siitä, että Turun kaupunki perustettiin 1300-luvun ensimmäisinä vuosina alueelle, jossa oli 1200-luvulla maaseutuasutusta.
Moni varmaan muistaa Katedralskolanin liikuntasalin alla vuonna 2018 tehdyt kaivaukset, joita niitäkin pääsi katsomaan Keskiaikaisten markkinoiden aikaan. Näille kaivauksille pääset muuten edelleen kuljeskelemaan Muuritutkimuksen tekemässä kolmiulotteisessa mallissa.
2009
Vuoden 2009 Keskiaikaisilla markkinoilla järjestettiin ensimmäistä kertaa Vanhan Raatihuoneen salissa muotinäytös, joka oli suuri menestys ja saikin jatkoa tulevina vuosina. Keskiaikaisen muotinäytöksen catwalkilla olivat edustettuina niin raavaat talonpojat, ahkerat käsityöläiset, urheat sotilaat kuin ylväs porvaristo.
Näytöksessä oli esillä pukuja Kulttuuripajan järjestämältä keskiaikapukukurssilta, Keskiaikaisten markkinoiden puvustamosta sekä keskiajan elävöittämistä harrastavien vaatekomeroista. Iso peukku niille harrastajille, jotka käyttävät aikaa kuukausikaupalla niin malliltaan, materiaaleiltaan kuin valmistustekniikaltaankin mahdollisimman autenttisen puvun valmistamiseen.
Kuvassa kulkevat jonossa pyhiinvaeltaja, kaksi rälssiin eli keskiajan aateliin kuuluvaa rouvaa ja kaksi sotilasta. Pyhiinvaeltajat erottautuivat muista matkalaisista yleensä asullaan, johon kuuluivat pitkä viitta, lierihattu, sauva, pyhiinvaeltajan laukku ja juomapullo. Erottautuminen kannatti, sillä pyhiinvaeltajan asu oikeutti etuihin, kuten majoitukseen ja ruokailuun, pyhiinvaellusreitin varrella olevissa luostareissa ja kirkon majataloissa.
Rälssiin kuuluvan rouvan ruudullisesta mekosta todettakoon, että tämä mekkotyyppi on vallan yleisessä käytössä ns. Maciejowskin raamatun (n. vuodelta 1250) kuvituksissa – tasapuolisesti miesten ja naisten käyttämänä. Huippusuosittu mekkomalli siis ylittää sukupuolirajat, mutta sen lisäksi se oli käsikirjoituskuvituksen perusteella käytössä myös kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varsin yleispätevää designia siis.
Sotilaista ensimmäinen on huovi eli raskaaseen jalkaväkeen kuulunut ammattisotilas. Sateella näppärän lierikypärän alta pilkistää valkoinen leuan alta solmittava pellavamyssy, jota sotilaat käyttivät kypärän tai rengaspanssarihupun alla ja jota alkoivat pian käyttää myös siviilimiehet, jotka halusivat antaa itsestään kuvan ”kovina jätkinä”. Nykyisin tätä mallia käyttävät vauvat. Mutkittelevia ovat muodin tiet.
PS. Jos kiinnostuit Maciejowskin raamatun kuvituksesta, Morgan Library & Museum on julkaissut kuvista verkkonäyttelyn.
2008
Vuoden 2008 Keskiaikaisilla markkinoilla moni kävijä saattoi hiukan yllättyä, kun paikalle saapuivat jättimäinen pyhä Katariina Sienalainen ja Kuolema. Katariina pyrki elämässään kiihkeästi kohti Jumalaa ja taivasta halveksien kaikkea ruumiillisuutta. Hänet tunnetaankin siitä, että hän ei ollut kovin hyvä syömään. Turun markkinoilla Katariina taisikin vielä päihittää Kuoleman, mutta kun alkuvuonna 1380 hän lopetti syömisen ja juomisen kokonaan, kuolema korjasi hänen maallisen ruumiinsa huhtikuun lopulla, kun Katariina oli vain 33-vuotias.
Reiluuden nimissä kuitenkin toteamme, että kohtalokas syömishäiriö ei ole ensisijainen syy siihen, miksi me Katariinan muistamme, vaan hänen perintönsä on hänen kirjallisessa tuotannossaan. Katariina saneli noin 380 kirjettä kymmenen viimeisen elinvuotensa aikana sekä Dialogin Jumalan kaitselmuksesta, ja häneltä on kirjoitettu muistiin 26 rukousta. Katariina onkin saanut katolisen kirkon piirissä kirkonopettajan arvonimen. Hän on muun muassa Euroopan ja sairaanhoitajien suojeluspyhimys.
Suuret pyhimys- ja kuolemanuket olivat keskiajalla suosittuja erityisesti Espanjassa ja Ranskassa juhlien ja kulkueiden katseenvangitsijoina, joten tässäkin kohtaa Keskiaikaisilla markkinoilla ammennettiin aidosta keskiaikaisesta perinteestä. Esityksen toteutti Turun Taideakatemian nukketeatteriopiskelijoiden työryhmä Kolme senttiä.
2007
Vuoden 2007 Keskiaikaisilla markkinoilla uutena tapahtumapisteenä kohosi Porthaninpuiston Työnäytösalueella keskiaika-asumus eli tynnyrintekijä Iisakin ja hänen sisarensa Imantin talo. Talolla saattoi seurata Iisakin ja Imantin elämästä kertovaa näytelmää, mutta siellä oli myös lapsille suunnattuja käsityöpisteitä ja leikkejä.
Ja asuivatpa Iisakin ja Imantin pihapiirissä lasten ilona myös villisian porsaat Böse ja af Wrede, jotka oli nimetty kuluvan vuoden 1412 Turun pormestarien mukaan ‒ mutta vain herrojen selän takana.
Lapsille onkin järjestetty Keskiaikaisilla markkinoilla vuosien varrella monenlaista tekemistä. Kädentaitojen lisäksi vuonna 2007 oli ohjelmassa ehkäpä viileitä hermoja ja valpasta aikuista vaativia taitolajeja, kuten jalkajousella ampuminen, kirveenheitto, säkkitappelu, turnajaispuuhevosella ajelu sekä pehmomiekkailu.
Jos kirveenheitto ei tuntunut hyvältä ajatukselta, saattoi seurata teatteriseurue Leikareiden koko perheen näytelmää Henrik Huuk Metsänhenkenä, jossa yleisö kohtasi Henrikin lisäksi ahneen kuninkaan, myllärin tyttären, taistelua, juonittelua ja rakkautta.
Keskiaikaisilla markkinoilla lapset ovat paitsi aktiivisia ja toimeliaita kävijöitä myös ohjelman tekijöitä. Suuressa markkinanäytelmässä on ollut vuosien varrella näyttelijöitä sadan hengen molemmin puolin, ja merkittävä osa heistä on aina ollut lapsia. Tämäkin heijastaa keskiajan todellisuutta, sillä olihan silloinen väestöpyramidi hieman eri muotoinen kuin nyky-Suomessa.
2006
Vuoden 2006 Keskiaikaiset markkinat esitelkööt itse itsensä:
”Tul kattoma historiallist syntymäpäivätte viatto ja iräm peto!
Keskiaikkaset markkinat
29.6.– 2.7.2006
Vanhal suurtoril eletä vuatta 1447. Markkinatte humus fiiratam pispa Maunu Tavasti syntymäpäivi. Myyntikojut notku lihatte, kalatte, korutte ja kankattem painost, ku Itämaan kaikkest kuulusammat markkinat o alkamas.
Keskiaikkaset markkinat tua Vanhal suurtoril neljäm päivä ajaks käsityälästen tavari ja neljän tunnim pituse ulko esitettävä näytelmä, misä o yli sata näyttelijä. Sii hevosten kaviot kopise kivetyksel, rahvas saa nährä itte pispa Maunu Tavasti ja Itämaam peron, ku on ku suara ilmestyskirjast.
Markkinoil esinty hyvi soittaji ja narrei. Lapsi varte o oma piha, misä voi pruuvata keskiaikkassi pelei taik opetella ritaritten tairoi. Käsityäläste aluel saa nährä perinteissi kärentairoi. ja myyntikojuist voi osta samalaisssi tavari ku keskiajal tehti.
Ehtol o hurjat Hevosturnajaiset. Sii selvi, pelastuk neito taik ei.
Keskiaikkaset markkinat
Vanhal suurtoril
29.6. –2.7.2006
Torimyynti to–pe klo 12–20, la–su klo 12–18
Ulkoilmanäytelmä to–pe 16–20, la–su 12–16
Vapa pääsy”
Mitäpä tähän lisäisi – paitsi vinkkinä sen, että elävää Turun murretta löytyy myös Turkuseuran YouTube-kanavalta.
2005
Vuoden 2005 Keskiaikaisilla markkinoilla elettiin vuotta 1401. Kalmarin unioni kukoisti ja Turunkin rannat olivat rauhoittuneet, kun ryöstelevät vitaaliveljet oli ajettu muille merille.
Ai siis mitkä veljet? No vitaaliveljet olivat 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Itämerellä ja Pohjanmerellä ryöstelleitä merirosvoja ja kaappareita. Nimen alkuosa tulee latinan sanasta ’victualia’ eli ’elintarvikkeet’, sillä vitaaliveljet toimittivat ruokatarpeita kuningatar Margareetan joukkojen piirittämään Tukholmaan vuonna 1398.
Mutta palataanpa takaisin Turun Suurtorille. Keskelle markkinahumua kannetaan lähes hukkunut mies, jonka pelastajat kertovat joutuneen vitaaliveljien uhriksi. Vaan hukkumaisillaan ollutpa ponnahtaa pystyyn, kaataa kauppias van der Bergen maahan, ja pelastettu ja pelastajat tarttuvat hänen tyttäreensä sekä tämän palvelijattareen ja vievät heidät mukanaan. Arvasittekin jo ‒ vitaaliveljien juonihan tämä oli. Ja nytpä merirosvot jo ilmestyvätkin talon katolle neidot mukanaan.
Kaappaajat vaativat neitoja vastaan vapautettavaksi päällikköään Klaus Störtebeckeriä, joka on Turun linnassa vankina ja lähdössä mestattavaksi Hampuriin. Lisäksi rosvojen on saatava hyvin varusteltu alus Gotlantiin suuntautuvaa pakomatkaa varten. No lopulta neidot tietysti pelastuvat, vitaaliveljille käy enemmän tai vähemmän huonosti ja markkinat jatkuvat riemullisissa tunnelmissa.
Näytelmän käsikirjoitti Juha-Pekka Mikkola ja ohjasivat Markku Tuulenkari ja Sami Markus.
PS. Kiinnostavatko Suomen lähivesien merirosvot, kaapparit ja ehkä myös haaksirikot? Niistä löydät tietoa Suomen meriarkeologian seuran verkkosivuilta artikkelista Merirosvoja ja haaksirikkoja.
2004
Vuoden 2004 Keskiaikaisilla markkinoilla järjestettiin historian ensimmäinen TeiniFolk Ravintola Teinin pihalla. Vielä tuolloin nimetön iltatapahtuma tarjosi markkinayhtyeille areenan, jossa oli mahdollista ottaa päiväohjelmaa enemmän vapauksia musiikkityylin ja soittimien suhteen.
Jokusen kerran tapahtumaan onkin ollut pitkä jono, kun pihalle eivät kaikki mahtuneet kerralla. Yleisömäärän vuoksi tapahtuma siirrettiinkin välillä suuremmalle Brinkkalan pihalle, joka ei kyllä sekään ole aina ollut ihan riittävän suuri huippusuositulle tapahtumalle.
”Monet markkinoilla esiintyvistä yhtyeistä soittavat muuten pääasiassa nykykansanmusiikkia, joten TeiniFolk tarjosi niille tilaisuuden esitellä tätä puolta. Markkinabändien lisäksi ensimmäisessä TeiniFolkissa esiintyi latvialainen metalliyhtye Skyforger”, TeiniFolkin perustaja Anna-Maria Toivonen kertoo.
TeiniFolkin merkitys ulottuu markkinailottelua laajemmalle, sillä Turussa ei ole muuta kansanmusiikkiin keskittynyttä festivaalia. Se on hiljalleen kehittynyt itsenäiseksi iltatapahtumakseen, jossa esiintyy vuosittain erityylisiä yhtyeitä, jotka eivät ole välttämättä sidoksissa markkinoiden päiväohjelmaan. Teinifolk tuo esille erityisesti varsinaissuomalaisia muusikoita mutta myös Suomen kansanmusiikkialan huippuja.
Mutta kyllä musiikki raikaa myös päiväsaikaan osana Keskiaikaisten markkinoiden ohjelmaa. Kuvassa esiintyy legendaarinen, rockasenteella soittava Pukinsarven Tröötöttäjät, joka soitti Keskikaikaisilla markkinoilla myös kesällä 2019, kun markkinat viimeksi järjestettiin suurena toritapahtumana. Vaan tästäpä onkin hyvä edetä folkin ja tröötötyksen sävelin kohti uusia musiikin täyttämiä markkinatoreja.
PS. Keskiaikaisten markkinoiden SoundCloud-tililtä voit kuunnella eri vuosina Keskiaikaisilla markkinoilla ja TeiniFolkissa esiintyneitä muusikoita.
2003
Vuoden 2003 Keskiaikaisilla markkinoilla olivat mielenkiintoisia uutuustuotteita nuolet, jouset ja nuoliviinit, joiden myyjä tuli markkinoille aina Unkarista asti. Hauskoja tuotteita markkinamuistoiksi olivat myös ruttonaamarit, pihkatökötti, naimavoide, okariinot, kremppasalva ja juomasarvet.
Ennen kuin markkinavieras osti oman jousen ja nuolet, hän saattoi kokeilla niitä myös käytännössä. Markkinoilla olivat nimittäin mukana myös Kaarle Knuutinpojan jousiampujat, joiden opastuksella jousiammuntaa pääsi kokeilemaan Katedralskolanin piha-alueella.
Kuvassa näemme markkinanäytelmästä piispa Hemmingin saattueen, jossa ei kuitenkaan ole mukana jousiampujia, vaan piispan suojana kulkevilla sotilailla ovat varusteinaan miekka ja kilpi. Ja kuinka ollakaan, markkinoilla saattoi harjoittaa kädentaitojaan myös kilpien ja miekkojen mutta myös henniinien (se tötterön muotoinen päähine) ja pussukoiden valmistamisessa.
Moni tuoreempien vuosien markkinakävijäkin saattaa tunnistaa yllä lueteltuja myyntituotteita, ja sepä Keskiaikaisten markkinoiden torissa onkin hienoa, että uutuuksien lisäksi paikalta löytää usein vanhoja tuttuja, hyväksi havaittuja tuotteita.
Nyt toisena koronakesänä markkinamyynti tapahtuu Keskiaikaisten markkinoiden Facebook-sivulla, jolla starttaavat kesäkuussa myyjäesittelyt – tule siis katsomaan, mitä hienouksia tällä kertaa on saatavilla.
2002
Vuoden 2002 Keskiaikaisilla markkinoilla oltiin esittävän taiteen ytimessä, kun ensi-iltansa sai Turun Kaupunginteatterin, TEHDAS Teatterin ja Turun Kulttuurikeskuksen yhteistuotanto Peuraneito ja sarvikuono.
Kirjailija Matti Rossin näytelmä oli koominen fantasia, hauska kuvaus kuvitteellisesta mutta tutun oloisesta maailmasta. Näytelmä vei katsojan suoraan keskiaikaan, kaukaisen Pohjolan naisten johtamasta yhteisöstä Euroopan hovimaailmaan, jossa pukeuduttiin silkkiin ja samettiin ja mässäiltiin musiikilla höystäen.
Pinnan alta löytyi vakavia aiheita, mutta ajan pyörityksessä Koirankuonolaisten ja Keski-Euroopan hovimiesten törmäys oli riemastuttava kulttuurien kohtaaminen, jossa vaakakuppeihin asettuivat rasvainen hoviruoka sekä kevytlevitteet ja terveelliset metsän antimet. Raskaasti aseistettu armeija hölmistyi saadessaan vastaansa Pohjolan notkeat ja nokkelat naiset.
Riemukasta kerrontaa kuvitti keskiaikaisia boleroja soittava trubaduuriorkesteri.
Tarja Simosen suunnittelemat puvut muuten saivat seuraavana vuonna hopeaa skenografian maailmannäyttelyssä Prahan Quadrennialessa. Kilpailijoita oli 52 maasta.
Mutta arvatkaas mitä! Keskiaikaisilla markkinoilla järjestetään tänä vuonna ohjelmistokilpailu, josta valitaan parhaimmisto kesän Keskiaikaisilla markkinoilla 1.-4.7.2021 esitettäväksi. Voittajat julkistetaan ja yleisön ennakkoilmoittautuminen avataan Keskiaikaisten markkinoiden Facebook-sivulla kesäkuun puolivälissä. Varmista siis katsomopaikkasi ajoissa!
2001
Vuonna 2001 Keskiaikaisia markkinoita vietettiin kuudetta kertaa, mutta suuri ulkoilmanäytelmä oli jo vakiinnuttanut asemansa keskeisenä ohjelmanumerona. Mukana näytelmässä oli satakunta näyttelijää, joista osa oli vanhoja tuttuja ja osa ensikertalaisia.
Markkinoista kertovassa Trubaduuri-lehdessä ääneen pääsivät näyttelijät jutussa ”Arat näyttelijät ja raaka työ: Näin tehdään Keskiaikaisten markkinoiden näytelmä”. Jutussa haastateltu Reijo Virtanen oli mukana jo neljättä vuotta, joista pari hän oli ollut piispan roolissa. ”Minulla onkin tapana sanoa, että minusta on tullut piispa Jumalan armosta”, Reijo vitsaili toimittajalle. Reijon näet muuten piispana tämän muistelusarjan vuoden 2017 kuvassa.
Raakaa työtä valotti näytelmän ohjaaja Fiikka Forsman vertaamalla näytelmän tekoa hiihtoon: ”Työ tehdään ylämäessä, jotta alamäessä voi sitten vain laskea kaikessa rauhassa.” Eikä niiden aroiksi itseään luonnehtineiden näyttelijöidenkään esiintymisestä olisi arkuutta arvannut.
Kuvassa linnanpäällikkö Klaus Lyydekenpoika Djäknin vaimo Kristiina Johanneksentytär saapuu ratsain markkinoille. Ja apropoo hevosesta puheen ollen: Keskiaikaisten markkinoiden järjestäjille asiantuntija-apuna toiminut historioitsija Hannu Laaksonen kertoi samaisessa Trubaduuri-lehdessä, että Suomesta vietiin keskiajalla hevosia Keski-Eurooppaan, sillä suomalaiset ratsukot olivat arvostettuja ulkomailla.
Kaikenlaista keskiajasta siis oppi näytelmän teon yhteydessä jo tuolloin, ja yhtälailla nykyäänkin markkinanäytelmä perustuu tutkimuksen tuottamaan tietoon.
PS. Kiinnostaako hevosen ja ihmisen yhteinen historia? Siitä voit lukea Tiede-lehden artikkelista Humman huima historia.
2000
Vuoden 2000 Keskiaikaisten markkinoiden järjestelyihin toi lisähaastetta 1.6.2000 syttynyt tulipalo Vanhan Suurtorin kortteliin kuuluvassa Hämeenkatu 15:ssä, jossa markkinoiden puvustamo sijaitsi. Vahingot eivät onneksi olleet yhtä suuria kuin mitä ensin pelättiin, ja muutaman viikon ahdingon jälkeen puvustamokin oli taas aikataulussa.
”Näin puvut saivat myös ajalle ominaisen savun tuoksun, ja näyttelijöille syntyi aimo annos lisää yhteishenkeä”, ohjaajat Sarika Kaunisto ja Hanna Koistinen totesivat Keskiaikaisten markkinoiden Trubaduuri-lehdessä.
Keskiaikapuku oli ajankohtainen aihe muutenkin, kun Lasten kulttuurikeskuksessa työskennellyt Tea Langh järjesti pukukursseja, jotka täyttyivät sukkelaan. Mukana oli kaikenikäisiä ompelijoita koululaisista mummoihin. Kurssilla oli lupa hieman fuskata materiaaleissa ja työmenetelmissä, sillä ”näytelmäähän tämä muutenkin on”, kuten Tea totesi Trubaduurin haastattelussa.
Oikeasti keskiajalla kaikki työvaiheet tehtiin tietysti käsin ja sekä naisen että miehen vaatteiden materiaalina oli usein villakangas. Syynä oli se, että villaa oli helposti saatavilla – lampaat olivat varsin tavallisia kotieläimiä. Tämän lisäksi villa on helppo huoltaa ja käsitellä, ja kasveista uutettu väri tarttuu villakankaaseen helposti.
Ja arvatkaapa mitä! Kun hieman aiemmin vuonna 1998 maakuntamuseo oli tehnyt arkeologisia kaivauksia Åbo Akademin tontilla nykyisen Hämeenkadun varrella keskiaikaisen Mätäjärven korttelin Tuomiokirkon puoleisessa osassa, kaivauksista oli löytynyt mitäpä muutakaan kuin vaatetuksen osia eli satoja keskiaikaisia nahkakenkiä – tai oikeammin tossuja.
Vaikka kaivauskuopat olikin peitetty jo aikaa sitten, jalkineissa samoin kuin muissakin löydöissä riitti tutkittavaa vielä moneksi vuodeksi. Jos sinua kiinnostaa, mitä keskiajan turkulaiset jalassa pitivät, kannattaa lukea vuonna 2008 Åbo Akademin kaivausten kengistä väitelleen Janne Harjulan haastattelu Turun Sanomista.
1999
Vuoden 1999 Keskiaikaisilla markkinoilla vietettiin uutena oheistapahtumana Markkinapitoja Brinkkalan pihalla perjantaina ja lauantaina. Tulen valaistessa hämärtyvää iltaa tarjolla oli kolme tuntia makupaloja Keskiaikaisilta markkinoilta: kahakoita, musiikkia, tanssia, kylpylän saloja ja näyttelijäseurue Normannorumin late night -versio ilveilystä Kuolemisen taito.
Lippuja oli tarjolla rajoitettu määrä – vain 200 kappaletta iltaa kohti. Lipun hinta oli 366;- (Kuulostaako kalliilta? No ne olivat markkoja, eivät euroja) ja se sisälsi kolme tuntia ohjelmaa sekä ruhtinaallisen annoksen muun muassa vartaassa paistettua sikaa, juuresmuhennosta, kalaa ja kolme keskiaikaista juomaa. Yleisö sai pukeutua asianmukaisesti keskiaikaisiin asuihin.
Vaan tänä vuonnapa pidot ja herkut eivät rajoittuneet vain Keskiaikaisille markkinoille. Osana keskiaikaista tapahtumakokonaisuutta markkinoiden naapurissa Tuomiokirkon kummulla esitettiin Jokamies-näytelmä, jonka tuottivat yhdessä Turun kulttuuritoimi, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä sekä Turun oopperayhdistys. Ja tietysti näytelmässä myös Jeder Kauffmann eli kauppias Jokamies vietti pitoja, kuten kuvasta näette.
Myös markkinoiden toisella puolella Aboa Vetus & Ars Nova -museossa makuhermoja hellittiin perinneruokamaistiaisilla joka päivä. Salaisten reseptien mukaan valmistetut herkut olivat kaikkien maistettavissa ilmaiseksi. Ainoa, mitä tarvittiin, oli rohkeus. ”Jos olet selvinnyt Aurajoen vedenjuomisesta tänä kesänä, niin selviät myös tästä”, museo markkinoi houkuttelevasti.
1998
Vuoden 1998 Keskiaikaisten markkinoiden aikaan Vanhan Suurtorin yläosan peruskorjaus oli vielä kesken ja torin mukulakiveystä ladottiin käsityönä paikoilleen. Työmaa olikin tapahtuman aikana aidattu ja poissa pelistä.
Tästä huolimatta ohjelmaa ja kävijöitä saatiin silti viisipäiväiseen tapahtumaan yllin kyllin, kun otettiin käyttöön myös Porthaninpuisto, vasta yleisölle avattu Luostarin Välikatu, Brinkkalan ja Teinin pihat sekä Vanhan Raatihuoneen kellari.
Keskiajan karumpi puoli oli ohjelmassa näkyvästi esillä, kun markkinanäytelmä huipentui hirttäjäisiin. Lapsia saattoi vähän pelottaa, mutta muuten turkulaiset pitivät hirttäjäisiä onnistuneina, ja moni jäi tapahtuman jälkeen torille nauttimaan tunnelmasta, raportoi Turun Päivälehti.
Keskiajan ällötykset eivät loppuneet tähän. Markkinoilla liikkui myös seitsemän kalpeaa spitaalista paiseineen. Yleisön kauhistuneet ilmeet olivat maskeeraaja Katja Kivirannalle paras palkinto, jatkoi Turun Sanomat.
Keskiajan Turku -tapahtumakokonaisuuden suojelija kirjailija Kaari Utrio nosti kuitenkin esiin myös valoisampaa puolta: ”Pidän suurena arvona sitä, että tapahtuman hyväksi tehdään paljon vapaaehtoistyötä. Täällä on todella perehdytty keskiaikaan,” Utrio kehui Turun Päivälehden haastattelussa. (Tasan 20 vuotta myöhemmin Kaari Utrio muuten antoi Keskiaikaisista markkinoista aivan yhtä kiittävän arvion.)
Kaari Utrio oli myös pohtinut, miksi juuri keskiaika kiinnosti ihmisiä: ”Sillä on jotain tekemistä Euroopan yhdentymisen kanssa. Milloinkaan Eurooppa ei ole ollut yhtenäisempi kuin keskiajalla. Euroopassa oli yhteinen sivistyskieli latina. Turkulainen pappi ja roomalainen pappi saattoivat helposti keskustella keskenään.”
Kuvassa Turun piispa Bero Balk ja linnanpäällikkö Jeppe Djekn kunnioittavat markkinoita läsnäolollaan.
Ja todettakoon vielä lopuksi, että 1300- ja 1400-luvun taitteessa vaikuttanut Bero Balk oli juurikin tuollainen Kaari Utrion kuvaama kirkonmies: hän opiskeli Prahassa ja Pariisissa sekä kävi työasioissa Roomassa sekä tietysti eri puolilla Ruotsin valtakuntaa.
1997
Vuonna 1997 Keskiaikaisia markkinoita järjestänyt Turun kulttuurikeskus pyysi myös Turun linnaa, Tuomiokirkkoa ja Aboa Vetus & Ars Nova -museota mukaan keskiaikatapahtumaan. Näin syntyi Keskiajan Turku -tapahtumakokonaisuus, jota toteutetaan edelleen Keskiaikaisten markkinoiden aikaan.
Toisena vuotenaan Keskiaikaisista markkinoista alkoi muotoutua myös todellinen massajuhla, kun aluetta laajennettiin Brinkkalan talon pihalta Vanhan Suurtorin puolelle. Toisaalta alkuperäisellä sapluunalla ei olisi voitu jatkaakaan, sillä Brinkkalan piha oli poissa pelistä remontin vuoksi.
”Olemme haaveilleet, että aluetta ruvettaisiin kutsumaan vanhaksi Turuksi – Tukholman ja Prahan esimerkin mukaan”, tiedottaja Paula Johansson kertoi Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.
Tapahtuma-alueen laajenemisen myötä esiin nousi myös uusia realiteetteja. Järjestäjät olisivat halunneet alueelle kunnon sian, mutta joutuivat tyytymään 380 markan vauvapossuun. Kiinteistöosasto kun ilmoitti, että iso sika möyrii puiston pilalle, jatkoi Nyt raporttiaan.
Mutta ennen kuin saatiin sikaa puistoon, laajennettu tapahtuma-alue täytyi aidata, jotta tila pysyi intiiminä ja liikenteen meteli oikealla vuosisadalla. Toinen vaihtoehto tapahtuman järjestäjillä olisi ollut koko Uudenmaankadun sulkeminen viikoksi, mihin ei kaupungilla jostain syystä suostuttu, kirjoitti Turun Sanomat.
Koko 110 metristä ranka-aitaa ei ehditty rakentaa aivan valmiiksi keskiviikon avajaisiin, sillä tiistain sateet kastelivat aidan elementit niin raskaiksi, ettei niitä kaikkia lihasvoiman ehtyessä ehditty saada konepeleilläkään ajoissa paikoilleen.
Vajaa aita ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän markkinavieraita. ”Kyllä tämä tapahtuma on Turulle huomattavasti tärkeämpi kuin jokin Ruisrock”, ohjelmaa lapsenlapsensa kanssa seurannut Sulo Virtanen arvioi Turun Sanomille.
1996
Vuonna 1996 järjestettiin ensimmäiset Keskiaikaiset markkinat kahdeksanpäiväisenä tapahtumana 30.6.‒7.7.1996 Brinkkalan sisäpihalla Vanhan Suurtorin kupeessa. Tuolloin tapahtuma oli 2010-luvun koronaa edeltäviin vuosiin verrattuna pieni ja vaatimaton. Myyjiä oli 15 ja harrastajanäyttelijöitä nelisenkymmentä.
Mistäpä sitten idea moiseen tapahtumaan syntyi? Hyvä kysymys. 1990-luvulla yleinen kiinnostus keskiaikaa kohtaan voimistui, keskiajantutkimus valtasi akateemisessa maailmassa entistä vahvemman jalansijan ja keskiaika tuli populaarikulttuurin teemana entistä näkyvämmäksi. Yhä useammassa Keski-Euroopan kaupungissa lanseerattiin oma keskiaikatapahtuma, ja olihan myös Ruotsin keskiaikaisessa Visbyssä jo vuodesta 1984 vietetty Medeltidsveckan komea esikuva. Miksipä ei siis keskiajalla perustetulla Turullakin olisi ollut omaa keskiaikatapahtumaa?
Uuden tapahtuman maine kiiri välittömästi nykyiseen pääkaupunkiin asti. Eva Ahl-Waris muistelee: ”Ystäväni ja opiskelukaverini bongasi tapahtuman 1996 ja koska tiesi, että olen kiinnostunut keskiajasta, päätimme lähteä ekoille markkinoille upouudella pendolinolla Helsingistä. Siitä lähtien on pitänyt käydä markkinoilla joka vuosi.”
Ja itse asiassa Eva on mukana tänäkin vuonna: vuoden 1996 keskiajasta kiinnostunut opiskelija on nykyisin keskiajan historiasta väitellyt tohtori, joka kertoo meille Turun piispa Hemmingistä kesän 2021 Keskiaikaisten markkinoiden verkko-ohjemassa.
Tähän päättyy Keskiaikaisten markkinoiden vuosimuistojen sarja, sillä nyt olemme pisteessä, josta kaikki alkoi.
Keskiaikaisilla markkinoilla on joka vuosi eletty myös eri keskiaikavuotta, jonka tapahtumat kertautuvat markkinanäytelmän juonessa. Tästä pääset Keskiaikaisten markkinoiden värikkäisiin vuosiin.
