25 vuotta!

Tuntuuko sinusta, että ainahan Turussa on vietetty Keskiaikaisia markkinoita? Aika totta, sillä tänä vuonna tulee neljännesvuosisata täyteen. Ensimmäiset Keskiaikaiset markkinat järjestettiin kesällä 1996, ja paljon on matkan varrella tapahtunut. Mutta mitä? Se selviää, kun etenemme tästä hetkestä vuoden kerrallaan kohti alkua.

2020

Tarinankertoja Anna-Maria Toivonen: Kaislatakki (osa 1)

Ei varmaan ole vaikea arvata, mikä ilmiö vaikutti kaikista eniten Keskiaikaisiin markkinoihin vuonna 2020? Aivan oikein: koronapandemiapa hyvinkin! Se sai aikaan suurimman muutoksen Keskiaikaisissa markkinoissa ikinä, kun markkinat järjestettiin kokonaan verkkotapahtumana. Harmi siis, että emme päässeet näkemään toisiamme nokikkain, mutta hyvä puoli on se, että ohjelma on edelleen verkossa katsottavissa.

Yllä on linkki Anna-Maria Toivosen kertoman Kaislatakki-tarinan ensimmäiseen osaan, ja kaiken ohjelman löydät kootusti täältä: http://keskiaikaisetmarkkinatverkossa.fi/paalava. Mikäpä olisikaan mukavampaa katseltavaa ja kuunneltavaa kesän 2021 markkinoita odotellessa.

2019

Näyttelijät Linn Gröndahl ja Lea Vihonen Ylen 28.6.2019 julkaisemassa jutussa. Pääset lukemaan jutun kuvaa klikkaamalla.

Vuoden 2019 Keskiaikaiset markkinat teki yhteistyötä Vammaisuuden vaiettu historia -hankkeen kanssa. Niinpä markkinanäytelmässä kerrottiin vammaisten elämästä keskiajalla ja mukana oli kaksi näkövammaista harrastajanäyttelijää, Linn Gröndahl ja Lea Vihonen, näkövammaisen roolissa.

No millaista sitten oli olla vammainen keskiajalla? Pärjääminen riippui usein vamman laadusta. Esimerkiksi näkövammainen saattoi hyvin hoitaa omat lapsensa ja pystyi osallistumaan yhteisön hyväksi tehtävään työhön. Keskiaikaisessa kotitaloudessakin oli parhaimmillaan kymmeniä ihmisiä tekemässä töitä, mikä antoi tilaa ihmisille, joita nykypäivänä kutsuttaisiin osatyökykyisiksi.

Voit lukea aiheesta tarkemmin kuvaan linkatusta Ylen artikkelista ja kuunnella Linnin ja Lean ajatuksia Keskiaikaisten markkinoiden videolta.

2018

Johanna Pörhölä kirjoitti 12.7.2018 Agricolan Tietosanomiin koosteen Keskiaikaisten markkinoiden yleisöluennoista. Pääset lukemaan jutun kuvaa klikkaamalla.

Vuoden 2018 Keskiaikaisilla markkinoilla puhuttiin mahdollisuuksien historiasta eli oikeastaan siitä, kuinka todellinen on Keskiaikaisten markkinoiden esittämä kuva keskiajan Turusta. Teema nousi esiin myös Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies -keskuksen yleisöluennoilla uskosta ja arjesta.

Otetaanpa esimerkiksi Turun keskiaikainen teatterielämä, josta ei ole juurikaan säilynyt lähteitä. Tunnemme kuitenkin muualta Euroopasta kirkollisina juhlina esitettyjä mysteeri- ja miraakkelinäytelmiä sekä kierteleviä näyttelijäseurueita. Miksipä ei siis Turussakin? Aiheesta luennoinut FT Tom Linkinen kuitenkin painotti, että vähäisten lähteiden ja eurooppalaisten vertailukohtien perusteella tehtävät päätelmät on perusteltava hyvin, vaikka useimmiten tutkija ei pystyisi sanomaan muuta, kuin että jokin asia ”on voinut olla mahdollista”.

Mitä muuta uskosta, arjesta ja juhlista keskiajan Turussa voidaan tietää tai mikä olisi voinut olla mahdollista? Siitä voit lukea tarkemmin kuvaan linkatusta Johanna Pörhölän Agricolan Tietosanomiin kirjoittamasta luentokoosteesta ja kuunnella Keskiajan Turku -YouTube-kanavalla julkaistulta videolta.

2017

Mätäjärveläinen näkijä Agnes kohtaa piispa Arvid Kurjen. Kuva: Sami Riitasointu

Vuoden 2017 Keskiaikaisilla markkinoilla juhlittiin täysiä vuosisatoja niin, että heikompaa jo huimasi – nimittäin 500-vuotiasta reformaatiota ja 100-vuotiasta Suomea. Näytelmässä edettiin lähimmäksi nykyaikaa ikinä eli reformaation käynnistäneeseen vuoteen 1517, josta teemoiksi nostettiin kirkonmiesten moraalittomuus ja anekauppa.

Markkinoiden asiaohjelmassa Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies -keskuksen yleisöluennoilla käsiteltiin sitä, kuinka reformaation muutokset näkyivät tavallisen ihmisen elämässä, Turun Lausuntakerho esitti Mikael Agricolan runoja ja FT Eva Ahl-Waris kertoi siitä, mitä tapahtui Suomen keskiaikaisille luostareille reformaation jälkeen. Ja toki myös ystävämme Turun tuomiokirkko järjesti reformaation merkkivuoden ohjelmaa samaan aikaan osana Keskiajan Turku -kokonaisuutta.

100-vuotiasta Suomea puolestaan juhlistettiin Glossa ry:n seminaarissa, jossa keskusteltiin viimeisten sadan vuoden aikana muuttuneista tulkinnoista Suomen ja Ruotsin keskiaikaisesta erillisyydestä ja yhtenäisyydestä. Esitelmät koskettivat niin akateemista keskustelua kuin populaarikulttuurin esityksiä Suomen ja Itämeren keskiajasta.

2016

20 vuotta keskiaikaa! -panelistit vasemmalta oikealle Liisa Seppänen, Anna-Maria Toivonen, Irina Niemimäki ja Reima Välimäki. Kuva: Sami Riitasointu

Vuoden 2016 Keskiaikaisilla markkinoilla juhlittiin tapahtuman 20-vuotista taivalta. Värikkäistä vaiheista – ja ehkä myös vauhdista ja vaarallisista tilanteista – markkinavieraat saivat kuulla Vanhan Raatihuoneen salissa pidetyssä 20 vuotta keskiaikaa! -paneelikeskustelussa, jossa markkinoita muistelivat tapahtuman ensimmäinen tuottaja Liisa Seppänen, musiikkiohjelmistoa rakentanut Anna-Maria Toivonen ja markkinoita kasvuvuosina 00-luvulla tuottanut Irina Niemimäki. Puhetta johti markkinoilla monessa tehtävässä toiminut Reima Välimäki.

Tapahtuman visuaalisen ilmeen kehitystä pääsi seuraamaan Porthaninpuiston Työnäytösalueelle rakennetussa näyttelyssä, jossa olivat esillä tapahtuman julisteet kaikkien 20 vuoden ajalta.

Markkinaväen juhlamieli lähti nousukiitoon vielä lauantai-iltana, kun poikkeuksellisesti kahdella lavalla järjestetty TeiniFolk keräsi vuosien varrella tapahtumassa mukana olleita yhteiseen ilonpitoon – ja tarvitseeko edes mainita: kahdelle lavalle mahtui tuplamäärä esiintyjiä.

2015

Väenpaljoutta vuoden 2015 Keskiaikaisilla markkinoilla. Kuva: Sami Riitasointu

Vuoden 2015 Keskiaikaisilta markkinoilta päällimmäiseksi muistoksi on jäänyt varsin tiivis tunnelma. Tällöin tehtiinkin kävijäennätys, kun tapahtumassa vieraili neljän päivän aikana noin 180 000 henkeä. Edes parin ensimmäisen tapahtumapäivän viileä, epävakaa ja hieman sateinen sää ei pelottanut markkinavieraita, ja niinpä vuoden 2015 historiallisen valtava kävijämäärä oli noin 60 000 henkeä enemmän kuin edellisvuotinen ennätys.

Mutta miten on mahdollista tietää, kuinka monta kävijää on tapahtumassa, johon ei myydä lippuja vaan kaikilla on vapaa pääsy? Ei sitä ihan yhden kävijän tarkkuudella voikaan tietää, mutta aika hyvä tulos kyllä saadaan Keskiaikaisilla markkinoilla käytetyllä laskentatavalla. Markkina-alueelle sisälle tulevia ihmisiä lasketaan jokaisella sisäänkäynnillä päivän tiettyinä hetkinä tietyn aikaa, jolloin kerto- ja yhteenlaskua käyttämällä saadaan kävijämäärä selville.

Aika hurjalta muuten näyttää kuvan väentiheys näin toisena epidemiakeväänä katsottuna. Ihan noin tiivistunnelmaisiin markkinoihin emme vielä kesällä 2021 tähtää vaan järjestämme poikkeuksellisesti ohjelmaa rajoitetulle yleisömäärälle niin, että tänä vuonna pystymme sanomaan ihan yhden kävijän tarkkuudella, kuinka monta henkeä Keskiaikaisten markkinoiden ohjelmaa on seuraamassa Vanhan Suurtorin alueella. Keskiaikaisten markkinoiden verkko-ohjelmassa on sitä vastoin tilaa vielä entistä suuremmallekin yleisöennätykselle.

2014

Räikkä-yhtye Keskiaikaisilla markkinoilla vuonna 2014. Kuva: Sami Riitasointu

Vuoden 2014 Keskiaikaisilla markkinoilla järjestettiin ensimmäisen kerran huikea Soitinmuotinäytös! Markkinoilla esiintyneet soittoniekat Räikkä-, Muskotti-, Krabat– ja Comissatores Aboenses -yhtyeistä esittelivät Vanhan Raatihuoneen salissa mitä erilaisimpia keskiaikaisia soittimia ääninäytteiden saattelemina runsaslukuiselle yleisölle.

Soitinmuotinäytöksestä jatkettiinkin sujuvasti Anna-Helena Tapolan tunnelmalliseen luuttukonserttiin. Keskiaikaiset markkinat laajenivat myös Brinkkalan taloon, jonka Maistraatin istuntosalissa Soitinmuotinäytöksessä esitellyt instrumentit pääsivät tositoimiin, kun Turun keskiaikaseura Unikankareen tanssijat laittoivat jalalla koreasti vanhan musiikin yhtye Muskotin säestäminä.

Oheisessa kuvassa on Räikkä-yhtye Vanhalla Suurtorilla ehkäpä juuri Soitinmuotinäytökseen menossa. Tunnistatko muuten kuvassa näkyvät soittimet? Okei, tamburiini on aika helppo, vaikka sen käyttö pillerihattuna onkin omaperäisempi ratkaisu. Vyötärölle kiinnitetty vempain on harvemmin vastaan tuleva tuttavuus kampiliira. Ai miltäkö se kuulostaa? No sanotaanko, että saundi on riittoisa eikä kaipaa vahvistamista.

2013

Maailman kaunein yksisarvinen. Kuva: Mika Hanski

Vuoden 2013 Keskiaikaisilla markkinoilla talkoolaisena ollut Mika Hanski muistaa erikoislaatuisen hetken: ”Puhdepihan lapsia paimentaessani kohtasin yksisarvisen! Tavallista yksisarvista harvinaisemmaksi tämän yksilön teki se, että se oli ”maailman kaunein yksisarvinen”.”

Ja toden totta: markkinanäytelmän yhteen pääosaan oli kuin olikin kiinnitetty yksisarvinen, jota leikariseurue esitteli markkinaväelle maailman kauneimpana yksisarvisena. Hupi tosin loppui lyhyeen, kun Räävelin Maria tunnisti Mansikki-vasikkansa, joka oli tuotu markkinoille myyntiin.

No, vasikka tai yksisarvinen, näytelmän työryhmä ainakin valmistautui huolellisesti kuuntelemalla FT Tom Linkisen esitelmän keskiaikaisesta mielikuvituksesta. Tom muun muassa kertoi British Librarysta löytyneestä keskiaikaisesta keittokirjasta, jossa on paistetun yksisarvisen ohje. ”Ota yksisarvinen, marinoi se neilikassa ja valkosipulissa ja grillaa se”, keittokirja neuvoo. Mutta hetkinen, tämän käsikirjoituksen löytymisestähän on tiedotettu 1.4.2012!

Päätämme tarinan yksisarvisesta leikari Fulradin sanoihin: ””Mundus vult depici ergo depiciatur.” Se tarkoittaa: ”Maailma tahtoo tulla petetyksi, siis se petetään.” Hahaa!”

PS. Se käsikirjoitus on täällä: https://britishlibrary.typepad.co.uk/…/unicorn-cookbook-fou…

2012

Rohan Tallien ritarit mittelivät vuoden 2021 Varustepihalla.

Vuoden 2012 Keskiaikaisten markkinoiden erikoisuus oli Katedralskolanin sisäpihalle toteutettu Varustepiha, jolla esiintyvä Rohan Tallit johdatti katsojat hevosturnajaisohjelmassaan jännittävälle matkalle muinaiseen Persiaan. Urheat ritarit taistelivat taitavasti hevosten selästä miekoin ja peitsin, ja nämä huippusuositut turnajaiset valtasivat Varustepihan tantereen joka ilta.

Pihalla esiintyi myös WarusSeppäin kilta, jonka näytöksessä yleisö pääsi tutustumaan muun muassa miekan, tikarin ja sirpin käyttöön taisteluaseina. Jos joku odotti hurjaa huitomista Hollywood-hengessä, hän ehkä yllättyi siitä, miten vähäisin mutta harkituin liikkein iskun saattoi väistää tai torjua ja vangita hyökkääjän otteeseensa.

Hevosturnajaisten lisäksi Rohan Tallien ratsastajat esittelivät taitojaan myös peitsiturnajaisissa ja siirsivät oppia miekan ja peitsen käytöstä pikkuritareille, jotka vasta aloittelivat turnajaisuraansa shetlanninponin selässä. Varustepihalla kävijät saivat testata omia ritarintaitojaan lisäksi jousiammunnassa ja katapulttiradalla.

Lisäksi Varustepiha kokosi yhteen miekkoja, haarniskoita ja muita taisteluvälineitä tarjoavia myyjiä. Ainahan heitä on markkinatorilla mukana, mutta Varustepihalta saattoi shoppailla taisteluvarusteensa yhden pysähdyksen taktiikalla.

2011

Tulta Rohan Tallien hevosturnajaisissa

Vuoden 2011 Keskiaikaisilta markkinoilta tulevat mieleen tuli ja vesi. Markkinoilla käynyt Kati Hatakka koki molemmat: ”Vuonna 2011 olin markkinoilla vieraana ja sattui kamala sade. Kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi ja teeman mukaan näytelmässä Turku paloi, ja näyttelijät juoksivat litimärkinä kaatosateessa huutamassa ”Turku palaa, hakekaa nyt herran tähden vettä!” Ja lauloivat laulua ”tuli on irti ja se täytyy sammuttaa” tms. Siinä nauratti yhtä jos toistakin.” Ja kuten kuvasta näkyy, tulielementti oli mukana myös Rohan Tallien hevosturnajaisissa.

Luonnonvoimat järjestivät odottamatonta tilannekomiikkaa markkinanäytelmään, mutta yllätyksen koki myös se markkinaväki, joka piti sunnuntaina iltapäivällä sadetta Vanhan Suurtorin alalaidassa. Pitkällinen rankkasade nimittäin täytti hulevesiviemärit siinä määrin, että hulevesikaivosta nousi vesipatsas 40 senttimetrin korkeuteen, ja ylimpänä keikkui kaivon metallinen kansi. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Tänä villinä tulen ja veden vuonna tasan kymmenen vuotta sitten myös Keskiaikaisten markkinoiden nykyinen järjestäjä Turun Suurtorin keskiaika ry aloitti toimintansa ja otti markkinoiden ohjat käsiinsä. Todistetusti luonnonvoimat tai pandemia eivät ihan heti horjuta toisen vuosikymmenensä aloittanutta Keskiaikaisten markkinoiden järjestäjää, mutta olkoot silti tulevat markkinat poutapäivien ja terveyden täyteisiä.

2010

Arkeologiset kaivaukset Porthaninpuistossa ravintola Pinellan vieressä vuonna 2010. Kuva: Sonja Hukantaival / Turun museokeskus

Vuoden 2010 Keskiaikaiset markkinat hemmottelivat tiedonjanoista kävijää, sillä tällöin oli mahdollista osallistua opastetulle kierrokselle kaupunkiarkeologisille kaivauksille, jotka Turun museokeskus oli aloittanut helmikuussa Gylichin pylväikön ja puistoravintola Pinellan maanalaisen laajennusosan kohdalla ja jotka olivat edelleen käynnissä Keskiaikaisten markkinoiden aikaan.

Tuomiokirkon ja Vanhan Suurtorin välinen alue on nykyisin pääosin puistoa, mutta ennen vuoden 1827 suurpaloa alue oli tiheään rakennettu. Kaivauksissa paljastuikin 1600-luvulla rakennetun ja 1700-luvulla käytöstä pois jääneen suuren kivirakennuksen jäännös, johon liittyi kellari. 1600-luvun rakentaminen oli tuhonnut pahoin 1500-luvun kerroksia, mutta 1400-luvun ja 1300-luvun kerrokset olivat säilyneet kellarin ulkopuolella olevalla alueella.

Näidenkin kaivausten tulokset tukevat käsitystä siitä, että Turun kaupunki perustettiin 1300-luvun ensimmäisinä vuosina alueelle, jossa oli 1200-luvulla maaseutuasutusta.

Moni varmaan muistaa Katedralskolanin liikuntasalin alla vuonna 2018 tehdyt kaivaukset, joita niitäkin pääsi katsomaan Keskiaikaisten markkinoiden aikaan. Näille kaivauksille pääset muuten edelleen kuljeskelemaan Muuritutkimuksen tekemässä kolmiulotteisessa mallissa.

2009

Keskiaikaisessa muotinäytöksessä kulkevat jonossa pyhiinvaeltaja, kaksi rälssiin kuuluvaa rouvaa ja kaksi sotilasta.

Vuoden 2009 Keskiaikaisilla markkinoilla järjestettiin ensimmäistä kertaa Vanhan Raatihuoneen salissa muotinäytös, joka oli suuri menestys ja saikin jatkoa tulevina vuosina. Keskiaikaisen muotinäytöksen catwalkilla olivat edustettuina niin raavaat talonpojat, ahkerat käsityöläiset, urheat sotilaat kuin ylväs porvaristo.

Näytöksessä oli esillä pukuja Kulttuuripajan järjestämältä keskiaikapukukurssilta, Keskiaikaisten markkinoiden puvustamosta sekä keskiajan elävöittämistä harrastavien vaatekomeroista. Iso peukku niille harrastajille, jotka käyttävät aikaa kuukausikaupalla niin malliltaan, materiaaleiltaan kuin valmistustekniikaltaankin mahdollisimman autenttisen puvun valmistamiseen.

Kuvassa kulkevat jonossa pyhiinvaeltaja, kaksi rälssiin eli keskiajan aateliin kuuluvaa rouvaa ja kaksi sotilasta. Pyhiinvaeltajat erottautuivat muista matkalaisista yleensä asullaan, johon kuuluivat pitkä viitta, lierihattu, sauva, pyhiinvaeltajan laukku ja juomapullo. Erottautuminen kannatti, sillä pyhiinvaeltajan asu oikeutti etuihin, kuten majoitukseen ja ruokailuun, pyhiinvaellusreitin varrella olevissa luostareissa ja kirkon majataloissa.

Rälssiin kuuluvan rouvan ruudullisesta mekosta todettakoon, että tämä mekkotyyppi on vallan yleisessä käytössä ns. Maciejowskin raamatun (n. vuodelta 1250) kuvituksissa – tasapuolisesti miesten ja naisten käyttämänä. Huippusuosittu mekkomalli siis ylittää sukupuolirajat, mutta sen lisäksi se oli käsikirjoituskuvituksen perusteella käytössä myös kaikissa yhteiskuntaluokissa. Varsin yleispätevää designia siis.

Sotilaista ensimmäinen on huovi eli raskaaseen jalkaväkeen kuulunut ammattisotilas. Sateella näppärän lierikypärän alta pilkistää valkoinen leuan alta solmittava pellavamyssy, jota sotilaat käyttivät kypärän tai rengaspanssarihupun alla ja jota alkoivat pian käyttää myös siviilimiehet, jotka halusivat antaa itsestään kuvan ”kovina jätkinä”. Nykyisin tätä mallia käyttävät vauvat. Mutkittelevia ovat muodin tiet.

PS. Jos kiinnostuit Maciejowskin raamatun kuvituksesta, Morgan Library & Museum on julkaissut kuvista verkkonäyttelyn.

2008

Pyhä Katariina Sienalainen, Kuolema ja Turun Taideakatemian nukketeatteriopiskelijoiden työryhmä Kolme senttiä. Kuva: Anna Gradistanac

Vuoden 2008 Keskiaikaisilla markkinoilla moni kävijä saattoi hiukan yllättyä, kun paikalle saapuivat jättimäinen pyhä Katariina Sienalainen ja Kuolema. Katariina pyrki elämässään kiihkeästi kohti Jumalaa ja taivasta halveksien kaikkea ruumiillisuutta. Hänet tunnetaankin siitä, että hän ei ollut kovin hyvä syömään. Turun markkinoilla Katariina taisikin vielä päihittää Kuoleman, mutta kun alkuvuonna 1380 hän lopetti syömisen ja juomisen kokonaan, kuolema korjasi hänen maallisen ruumiinsa huhtikuun lopulla, kun Katariina oli vain 33-vuotias.

Reiluuden nimissä kuitenkin toteamme, että kohtalokas syömishäiriö ei ole ensisijainen syy siihen, miksi me Katariinan muistamme, vaan hänen perintönsä on hänen kirjallisessa tuotannossaan. Katariina saneli noin 380 kirjettä kymmenen viimeisen elinvuotensa aikana sekä Dialogin Jumalan kaitselmuksesta, ja häneltä on kirjoitettu muistiin 26 rukousta. Katariina onkin saanut katolisen kirkon piirissä kirkonopettajan arvonimen. Hän on muun muassa Euroopan ja sairaanhoitajien suojeluspyhimys.

Suuret pyhimys- ja kuolemanuket olivat keskiajalla suosittuja erityisesti Espanjassa ja Ranskassa juhlien ja kulkueiden katseenvangitsijoina, joten tässäkin kohtaa Keskiaikaisilla markkinoilla ammennettiin aidosta keskiaikaisesta perinteestä. Esityksen toteutti Turun Taideakatemian nukketeatteriopiskelijoiden työryhmä Kolme senttiä.

2007

Keskiaikaisten markkinoiden lapsinäyttelijöitä harjoitustauolla

Vuoden 2007 Keskiaikaisilla markkinoilla uutena tapahtumapisteenä kohosi Porthaninpuiston Työnäytösalueella keskiaika-asumus eli tynnyrintekijä Iisakin ja hänen sisarensa Imantin talo. Talolla saattoi seurata Iisakin ja Imantin elämästä kertovaa näytelmää, mutta siellä oli myös lapsille suunnattuja käsityöpisteitä ja leikkejä.

Ja asuivatpa Iisakin ja Imantin pihapiirissä lasten ilona myös villisian porsaat Böse ja af Wrede, jotka oli nimetty kuluvan vuoden 1412 Turun pormestarien mukaan ‒ mutta vain herrojen selän takana.

Lapsille onkin järjestetty Keskiaikaisilla markkinoilla vuosien varrella monenlaista tekemistä. Kädentaitojen lisäksi vuonna 2007 oli ohjelmassa ehkäpä viileitä hermoja ja valpasta aikuista vaativia taitolajeja, kuten jalkajousella ampuminen, kirveenheitto, säkkitappelu, turnajaispuuhevosella ajelu sekä pehmomiekkailu.

Jos kirveenheitto ei tuntunut hyvältä ajatukselta, saattoi seurata teatteriseurue Leikareiden koko perheen näytelmää Henrik Huuk Metsänhenkenä, jossa yleisö kohtasi Henrikin lisäksi ahneen kuninkaan, myllärin tyttären, taistelua, juonittelua ja rakkautta.

Keskiaikaisilla markkinoilla lapset ovat paitsi aktiivisia ja toimeliaita kävijöitä myös ohjelman tekijöitä. Suuressa markkinanäytelmässä on ollut vuosien varrella näyttelijöitä sadan hengen molemmin puolin, ja merkittävä osa heistä on aina ollut lapsia. Tämäkin heijastaa keskiajan todellisuutta, sillä olihan silloinen väestöpyramidi hieman eri muotoinen kuin nyky-Suomessa.


Päivitämme tähän jatkoksi muistoja varhaisemmista vuosista huhti-kesäkuun aikana. Tervetuloa siis takaisin katsastamaan, mitä uusia vanhoja muistoja olemme Keskiaikaisten markkinoiden arkistojen kätköistä kaivaneet!

Keskiaikaisilla markkinoilla on joka vuosi eletty myös eri keskiaikavuotta, jonka tapahtumat kertautuvat markkinanäytelmän juonessa. Tästä pääset Keskiaikaisten markkinoiden värikkäisiin vuosiin.